Voi kun voi ihmisellä olla pitkäveteinen elämä, tämänkin päivän valopiste oli ainoastaan töistä väsynyt ja kärttyinen poikaystävä, joka tuli muutaman paperin hakemaan. Surullista. vali vali...tähänkö se on mennyt? Ikää täydet kahdksantoista vuotta ja kuullostan vähän yli 40 vuotiaalta. Tai no tarkemmin ajateltuna en kuullosta, koska en kuullosta yhtään äidiltäni.

Ainakaan en ryntää aamulla kiukuttelemaan kenellekkään pahantuulisena kuinka on kiire eikä kokopäivää voi maata. Ei, en, minä kiukuttelen vasta illalla. Äiti tässä tosin onkin vielä pientä...veljen teini-ikä se on pahempaa kestettävää. Testosteroni puhuu ja aamu kahvia juodessani kuuntelin taas kuinka vittua viljellään. Huh huh ollaampa sitä kovaa poikaa kun pelataan pleikkaria tai sattuu olemaan toinen teini lähistöllä. Kappas vaan kun ääni kellossa muuttuu kun on kurja olla yksin kotona illalla kyllä sitä sitten tulee nätisti puheli "sisko missä sä oot ja millon tulet kotiin?" vaikka puolituntia aikasemmin kuullosti pikemminkin tältä: "Mo, frendien kans, ei vittu kuulu sulle." Argh...en missään tapauksessa ollut itse noin paha... Ei taisin olla pahempi. Siltikin mietin kuinka monta vuotta tätä on vielä edessä...no toivon mukaan minulla ei ainakaan ole yhtä monta vuotta saman katon alla kuin veljellä teini vuosia vielä...